Kuvateksti

      TAKAKANSI

Ei mainittavaa motiivia on rikosromaani, jossa nuori rikosylikomisario Vesa Kallionmaa ja tutkija Aleksi Kari saavat selvitettäväkseen koko maata kuohuttavan jutun. Lähes yhtä aikaa tapahtuvat kolme kuolemantapausta on kaikki tehty samalla tyylillä: kaukaa ja tarkasti. Onko kysessä yksi vai useampi tappaja? Tapauksilla ei näytä olevan muuta yhteistä kuin tekotapa. Siitä alkaa takaa-ajo, jollaista Suomessa ei ole ennen nähty. Poliisin sisäiset kaunat ja kulissien takana pelaaminen tekevät tutkimuksista entistä hankalamman.

"...miksi uhrin suussa oli Helsingin Kalliossa sijaitsevan kaupan kuitti? Vesa ihmetteli asiaa hetken. Hän järkeili asian siten, että kuitti ei ollut uhrin vaan tappajan. Se sai hänen niskansa kihelmöimään. Hänen edessään makasi sankari. Valitettavasti kuollut sellainen."
      TARINA

Ei mainittavaa motiivia on ensimmäinen puhdas rikosromaani. Halusin ehdottomasti jotain muuta kirjoitettavaa Hiekkalinnan jälkeen. Nämä kaksi romaania julkaistiin samana vuonna eli 2010. Kustantaja vaihtui Myllylahdesta paikalliseksi Nordbooksiksi. Tämä teos on klassinen esimerkki siitä, kuinka vaikeaa on joskus keksiä tarinalle nimi. Ensimmäinen työnimi oli muistaaksi Ampujat, kun en parempaa keksinyt. Sitten kun sain teoksen valmiiksi piti nimeä miettiä kauan. Itse tykästyin lievästi vaihtoehtoon, joka oli Rauhankylväjät, viitaten rauhanturvaamiseen ja samalla tuhon kylvämiseen, mutta se ei saanut kannatusta kustantajan taholta. Niinpä päädyttiin nimeen Ei mainittavaa motiivia, joka kuitenkin kuvastaa aika hyvin teoksen sisältöä.
     Alkuasetelmaksi halusin tarkka-ampujia ja heti kolme kappaletta, että tulisi heti selväksi kuka käskee ja mihin mennään. Näennäisten surmien takaa ei tahdo löytyä mitään yhtäläisyyksiä, paitsi tietenkin, että ne ovat hyvin suunniteltuja ja kaukaa tehtyjä, siis tarkka-ampujan tai ampujien tekemiä. Tämä myös taitaa olla ensimmäinen romaani, jossa käytän kotikaupunkiani Kemiä tapahtumapaikkoina. Kaikki alkaa Takajärven rannalta. Huomasin heti, että lukijat pitävät siitä, että Kemi on tarinassa mukana. Tyhmä kun olen, niin meni neljä romaania huomata se. Piruuttani laitoin yhdet liikennevalot väärään risteykseen ja siitä on tullut jonkin verran palautetta. Samoin käyttämäni Mazdan takaovista.
    Kovasti piti käyttää aikaa netissä penkoessani tarkka-ampujien käyttämiä välineitä ja tekniikoita. Halusin kuitenkin sen verran olla perillä asiasta, ettei mitään isoja mokia jäisi. Kaikki jutut talvisodan sankari Simo Häyhästä ovat tietääkseni totuudenmukaisia. Siinähän se kirjoittamisen suola onkin, että saa väliin pistää ihan oikeaa juttua ja loput on sitten mielikuvitusta.

Romaanin kannen suunnitteli ja toteutti veljenpoikani Antti Hanhisuanto.