Kuvateksti

      TAKAKANSI

Käenlaulu on mustalla huumorilla sävytetty tarina sotaveteraani Esko Marjamaasta, eläkkeellä olevasta sovinistisesta ja mustasukkaisesta kirvesmiehestä, joka havahtuu maailmaan huomatessaan vaimonsa Kaisan lojuvan olohuoneen lattialla.
    Esko ei ole itsekään aina varma siitä, mikä on todellisuutta ja mikä ei. Alkaa raastava pohtiminen, mitä pitäisi tehdä ja milloin. Suhteet lasten kanssa joutuvat uudessa tilanteessa koetukselle. Sukupolvelta toiselle siirtyvät perinteet näyttävät kaikille huonompaa puoltaan ja ikäpolvien välinen kuilu tuntuu repeilevän yhä suuremmaksi ja suuremmaksi.
    Soppaa sekoittaa myös naapurin leskirouva Sylvi, joka nuorempana ja viriilimpänä pitää Eskoa varpaillan.
      TARINA

Toinen romaani Käenlaulu sai alkunsa lehdestä luetusta uutisesta, jossa hyvin vanha mies sai tuomion vaimonsa taposta. Tapaus oli sattunut jossain eteläisessä Suomessa. Työnimenä romaanilla oli alussa Hetken impulsiivi, kun se siihen hätään tuntui kelvolliselta. Välivaiheessa teoksen työnimeksi vääntyi Kirvesmies, mutta onneksi se oli vain välivaihe. Ensimmäinen versio valmistui vuonna 2007. Tällä kertaa kirjoitusprosessi oli hieman helpompi ja nopeampi, vaikka aihe ei niitä kaikkein helpoimpia ollut nytkään.
    On esitetty kysymyksiä siitä, onko teos saanut vaikutteita täällä tapahtuneesta samankaltaisesta tapauksesta ja voin rehellisesti tunnustaa, ettei näin ole. Kyse on täysin fiktiivisestä teoksesta, jolla ei ole yhtymäkohtia Kemiin.
    Jo alussa päätin käyttää tehokeinona mustaa huumoria, koska tarina sinänsä on aika absurdi. Ei varmaan ole jokapäiväistä, että 79-vuotias vanhus oletettavasti kolauttaa vaimoaan vasaralla ja miettii sitten, että tuleekohan hänelle nyt leskeneläke. Sairaus Eskon päässä tekee havainnoista epäluotettavia. Esko vain sattui olemaan sotaveteraani ja siinä sivussa sovinistikin.
    Henkilögalleria jäi tarkoituksella pieneksi, koska halusin pitää porukan mahdollisimman hyvin kasassa. Lisäksi halusin aikajanan lyhyeksi. Välillä joku ehdotti, etten kirjoittaisi tarinaa kronologisessa järjestyksessä vaan vähän kuin sillisalaattina. Kokeilin sitäkin, mutta lopputulos oli ainakin minun mielestäni liian sekava. Muutaman version jälkeen Myllylahti hyväksyi käsikirjoituksen julkaistavaksi. Suurimmat muutokset koskivat toiminnallisuuden lisäämistä, koska aika paljon tapahtumat keskittyivät Eskon pään sisäisiin juttuihin. Joistain pienemmistä muutoksista keskusteltiin ja oltiin eri mieltä, mutta kompromisseihin päästiin. Loppuratkaisusta olen saanut paljon hyvää palautetta ja olen siihen itsekin sangen tyytyväinen.
     Ja kuinka ollakaan, romaanin nimi aiheutti kovasti päänvaivaa. Oikeaa nimeä ei tahtonut löytyä ei sitten millään. Veivasin asian kanssa varmaan kuukausia, kunnes yhtäkkiä sana käenlaulu vain kolahti mieleen. Ja koska tarinassakin sellainen on, se oli siinä. Lyhyt ja ytimekäs.
    Kirjoitin myös Hannu Kakon pyynnöstä laulutekstin nimellä Käenlaulu. Hannu sävelsi ja sovitti sen Aikamerkille ja laulu esitettiin kantaesityksenä kirjan julkistamistilaisuudessa ja on jäänyt muutenkin yhtyeen ohjelmistoon.
    Lähetin romaanin tekstin myös Nuoren Voiman Liiton arvostelupalveluun ja sain palautteen lisäksi osallistumiskutsun Oriveden opiston kirjoittajakurssille. Kansikuvan teki Myllylahti.