Otsikko

                                                   TAKAKANSI

Jeesuksen hyvältä tuntuu nähdä taas uusi kilometripylväs. Ei niitä enää kovinkaan monta ole ohitettavaksi. Nyt pitää taistella viimeiseen hikipisaraan asti. Vaikka tässä henki menisi, voitan itseni, voitan Penttilän ja voitan Reinon. Samalla saan Annelin itselleni ja pääsen eroon Birgitasta. Ei hassumpi saavutus yhdelle maratonille.

                                                    TARINA

Maraton alkoi oikeastaan jo vuonna 2005, kun kirjoitin novellin nimeltä Maratoonarin painajainen. Se tuntui sen verran hauskalta ja kummalliselta aiheelta, että hyvin pian mietin, voisiko sitä jatkaa sen verran, että siitä tulisi kokonainen romaani. Sehän onnistui käyttämällä mielikuvitusta ja tekstinkäsittelyohjelmaa. Niinpä vuonna 2007 oli ensimmäinen versio sellaisessa kunnossa, että kehtasin sen esilukijoilleni kantaa arvosteltavaksi. Palaute oli sen verran rohkaisevaa, että päätin jatkaa teoksen hinkkaamista. Tässä vaiheessa oli kuitenkin jo syntynyt esikoisromaani Isä meidän ja uutta kirjoitettavaa tuli paljon lisää. Maraton jäi taustalle odottamaan omaa vuoroaan ja muiden romaanien välissä päivitin myös sitä.
    Parin ensimmäisen version jälkeen teoksen sivuilta sain idean siitä, että teoksen voisi yrittää jakaa kilometrin mittaisiin osiin, kuten juoksukin etenee. Eikä siinä vielä kaikki. Koska Martti pohtii kirjan sivulla sitä, kuinka monta askelta maratonin juokseminen vaatii, kävi mielessäni ajatus: jos Martti askeltaa 95cm askeleella, hän ottaa kilometrin matkalla 1053 askelta. Miksi niitä askelia ei voisi muuttaa sanoiksi? Ja tottakai ne voi. Eli muutin kirjan rakenteen sellaiseksi, että jokainen kirjan luku vastaa yhtä kilometriä ja jokaisessa luvussa on 1053 sanaa. Siinä riittikin tekemistä, mutta hyvin se sitten onnistui. Sen verran olin realisti, että kahdessa luvussa Martti joutuu hieman seilaamaan sivuaskelia sinne tänne, joten kahdessa luvussa on enemmän askelia kuin 1053. Ja viimeisessä, 195 sanan loppukirissä sanoja on 206. En tietenkään ole itse niitä sanoja laskenut, vaan vaikean laskutoimituksen on tehnyt herra Word, enkä näin ollen ota vastuuta siitä, että jostain löytyy se insinööri joka valittaa, ettei luvussa se ja se, ole 1053 sanaa. Helppoa tämä vastuun pakoitu, vähän kuin politiikkaa.
     Maraton on teoksena kaikkea muuta kuin mitä olen ennen kirjoittanut ja varmaankin siitä johtuen siitä on muodostunut itselleni oma terapeutti ja kirjoittamissessiot ovat olleet omat terapiaistuntoni, kiitos siitä teokselle. Ehkä suurin pelkoni teoksen osalta liittyykin siihen, miten se otetaan vastaan näiden vaikeiden aiheiden ja kolmen rikosromaanin jälkeen. Mutta itselleni on selvää, etten halua minua kategorioitavan mihinkään tiettyyn rooliin kirjoittajana, koska haluan ehdottomasti kirjoittaa monelle eri genrelle, kuten hienosti sanotaan.
     Maraton on huumorin läpikyllästämä teos, jossa keski-ikäinen mies, Martti, juoksee maratonin ja miettii siinä samalla maailman menoa ja sitä, miksi lähti vedonlyönnin seurauksena koko projektiin. Teoksessa pohditaan asioita formuloista saatananpalvontaan ja suurin piirtein kaikkea siltä väliltä. Toivon jokaisen lukijan löytävän sieltä ensinnäkin jotain hauskaa, ja toisaalta jotain mietittävää. Jos näin käy, niin olen onnistunut ja erittäin tyytyväinen.

                                                  TEKSTINÄYTE

Rintamalinjat ovat selkiytyneet. Minä hyökkään ja Penttilä vilistää karkuun. Reino käy viivytystaistelua jossain välimaastossa. Suomen poliisi yrittää motittaa minua ja saada minut antautumaan. Annelin ex-mies saa desantin roolin. Sellaiset ammutaan ilman oikeudenkäyntiä kiinni saataessa. Minä olen Suomen uljas soturi. Pelkoa tuntematon partisaani, joka pistää ja katoaa sitten yöhön. Anneli on minun lottani. Hän on se, joka itkee lähtöäni ja itkee paluutani. Hän on se, joka parsii sukkani ja silittää jalkarättini kostuttaen sen kyynelillään. Birgitta taitaa olla KGB:n agentti. Tai mikä se järjestö nykyisin onkaan.